Syyskuun aamuja

Kesä meni menojaa ja syksy ilmoitti tulostaan…. Jotenkin on semmonen olo, että viimeaikoina on kuullut valtavasti valitusta. Syynä varmastikkin Syyrian tilanne ja tänne meille Suomeenkin saapuneet pakolaiset sekä Suomen taloustilanne. Voisin tähän nyt kirjoittaa syksyn mukanaan tuomista flunssista ja omista mietteistä pakolaisiin ja talouteen liittyen. Juttu vaan on niin, että mulla on melkosen ristiriitasia ja voimakkaita fiiliksiä. On hienoa, että ihmiset auttaa ja että maailmasta löytyy kaiken kaaoksen, ikävän ja pahan lisäksi myös paljon hyvää. Olen itse vahvasti tunne ihminen ja ensisijaisesti käyn asiat läpi tunteen kautta. Murehdin asioita aivan liikaa, niin pieniä kuin suuriakin. Joskus on hyvä ajatella kuitenkin myös järjellä. Voisin itkeä itseni uneen joka ilta elämäni loppuun saakka miettiessäni kaikkia niitä ihmisiä, eläimiä ja luontokappaleita jotka saavat osakseen kamalaa vääryyttä ja sitä, ettei kaikilla vain ole asiat yhtä hyvin kuin minulla. Päätän kuitenkin olla tekemättä niin ja nauttia elämästäni, olla kiitollinen siitä mitä minulla on ja myös siitä, että olen ihminen joka voi auttaa edes ihan pikkuisen. Tässä kuussa olen ollut kuitenkin erityisen kiitollinen aamuista. Oletteko sadepäivien lomassa huomanneet kuinka kauniista aamuista olemme saaneet nauttia?

Syyskuun neljäs aamu… Ollaan noustu aamu kuudelta, kuten lähes joka aamu. On aivan tavallinen arkiaamu. Keittelen aamupuuroa ja katson ulos ikkunasta. Usva on peittänyt alleen kaiken. Ikkunasta näkyy pelkkää harmaata, lukuunottamatta meidän kodin pikkuruista pihaa. Päivä käynnistyy erittäin hitaalla temmolla. Aamupuurot syöty, telkkarista tulee aamun pikkukakkonen ja pojat leikkivät omia leikkejään. Miksi se TV edes on päällä. 

Ulkona aurinko tekee taikojaan ja usvakin on hälvennyt. Koira odottaa edelleen pääsyä aamupissalle. Jos vaikka lähdettäis ihan kunnon kävelylle. Kello on puoli yhdeksän kun saan meidän porukan viimein ulos. Ilma on miltei liian täydellistä hengittää. Raikasta ja kosteaa. On vielä viileää, mutta tuntee kuinka aurinko lämmittää. Puistossa meitä odottaa uskomaton näky, kuin joku olisi heittänyt nurmen täyteen kimaltelevia timantteja. Mieleen piirtyi kuva pienestä keijukaisesta istumassa kukan lehdellä kaiken sen kimalluksen keskellä.

On ihanan hiljaista. Aamun työliikenne on hiljentynyt ja koululaisiakaan ei näy koulutiellä. Leikkipuistossa on äiti pienten kaksospoikien kanssa. Mietin pitäisikö mun sanoa jotain, mutta ei, nyt ei huvita puhua. Muruseni istuvat tyytyväisinä rattaissaan ja Koirakin kävelee nätisti vieressä. Ihana hiljaisuus ja kerrankin ei tarvitse sanoa yhtään mitään. Hymyilin tälle kohtalotoverille jatkaen matkaa. 

Metsän reunaa kiemurteleva hiekkatie on hiljainen. Niin hiljainen, että voin kuula kuinka yön aikana saapunut kosteus tipahtelee puiden lehdiltä pisaroina maahan. Aamun hiljaisuus on jotain aivan uskomatonta. Osa kukistakin on vielä kukassa ja aamun raikkaudessa kukista lähtevä tuoksu on lumoava. Hetken saattoi kuvitella olevansa sademetsässä, kaukana kotoaan.

Saavuttiin autotien varteen. Yhtään autoa ei ohitsemme ajanut koko sinä aikana. Hetken tuntui kuin oltaisiin ainoat maailmassa. Ilma on niin kosteaa, että voi nähdä kuinka aurinko maalaa sitä säteillään. Kodin lähimaisemat tuntuvat täysin uusilta ja vierailta.Vastaan hölkkää nainen. Toivoin, että hänkin aamuhölkällään ehtii huomaamaan sen kaiken kauniin,ihanan ja hiljaisen. Naisella on korvissaan kuulonapit, joten ajatukseni oli pelkkää toiveajattelua. Mutta ehkä hän nautti aamusta omalla tavallaan.

Tuona aamuna tajusin, että mun on nautittava aamuista nyt kun se on mahdollista. Siinäkin on oma tunnelmansa kun auringon vasta noustessa kulkee liikenteen seassa. Ihmiset suuntaavat töihin, mutta itse voi nauttia siitä ettei ole kiire minnekkään. Voi pysähtyä ihailemaan kaunista maisemaa niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Sateinenkin aamu voi olla kaunis. Muistan monet kerran työmatkoillani miettineeni, voi kunpa mulla olisi kamera mukana ja aikaa pysähtyä, mutta ei ole. Nyt vielä hetken on aikaa, joten miksi en nauttisi aurinkoisten ja myös niiden sateisten syysaamujen kauneudesta juuri nyt.

Tänä aamuna oli komea usva. Ruska tekee tuloaan, mutta vielä hetken saa sitä komeinta syksynkirjoa odotella.