Häähulinaa

Jos nyt saisi blogin herätettyä jälleen henkiin. Hiljaista on ollut ja se on johtunut pitkälti hääjuhlien järjestelyjen ja poikien hoidon aiheuttamista kiireistä. 

Mentiin naimisiin reilu vuosi sitten, mutta pallomahana en sillon jaksanut merkkipäivää juurikaan juhlistaa. Päätimme juhlia häitämme myöhemmin. Nyt oli siis aika juhlia ja saada avioliitollemme siunaus.

Juhla oli erittäin onnistunut, rento, mukava ja hauska. Toivon, että myös kaikki ystävät ja sukulaiset viihtyivät. Voisin kirjoittaa pitkän jutun häiden järjestämisestä, mutta pidän tämän kerrankin lyhyenä ja jätän moiset väliin. Lyhyesti sanottuna hommaa riitti ja viimehetken muutoksiakin tuli, mutta kaikki saatiin hoidettua ja juhlat juhlittua. Olisin varmasti nauttinut tuosta kaikesta askartelusta ja järkkäilystä paljon enemmän, jos aikaa touhuta olisi ollut enemmän. Kaikki poikien päiväuniajat ja monet illat käytin monenmoiseen hääpuuhaan, mutta pakko sanoa, että oli se kaiken arvoista. Uskon, toivon ja luotan siihen, että häitä juhlitaan vain kerran elämässä ja siksi niitä myös pitää ja saa juhlia kunnolla!

Häihin uppoaa myös yllättävän paljon rahaa. Meistä kumpikaan ei ole luksusta vaativa ihminen.. tai miten luksuksen nyt kukakin määrittelee. Tarkoitan, ettei kummallakaan ollut mitään kovin suuria vaatimuksia juhlan suhteen. Tärkeintä oli saada tärkeät ihmiset juhlimaan kanssamme jonnekkin mukavaan paikkaan. Ihmiset tekee juhlan, ei koristukset ynnä muut. Kuitenkin sitä rahaa vain menee.. on ruokaa, juomaa, kukkasia, koristeita... lista tuntui loputtomalta. Meidän talouden ylläpitämiseksi ei voitu järjestää mitään valtavan isoja häitä. Vieraslistan tekeminen olikin ehkäpä se haastavin juttu koko juhlassa. Ketkä kutsutaan ja ketkä joudutaan jättää kutsumatta. Toivon, ettei kukaan loukkaantunut jos ei kutsua häihimme saanut. Meidänkin on pakko elää vielä juhlien jäkeenkin.

Tässä joitakin askarteluja. Kutsuja tehtiin yhdessä miehen siskon ja minun äidin kanssa. Koneella värkkäilin kutsun sisäosan, ohjelma ja menukylttien tekstit sekä paikkamerkkeihin jokaiselle omanlaisen "kuvion". Meillä oli juhlassa melko paljon kierrätysmateriaalia. Paikkamerkit tein pilttipurkkien kansista. Lakkasin korkin sisäpintaan tulostetut nimilaput. Jokaisella luki nimen lisäksi häntä itseään kuvaava adjektiivi, joka alkoi nimen alkukirjaimella. Pöydissä ei hääkarkkeja ollut, sen asian ajoi nämä paikkamerkit, jotka toimivat samalla myös magneetteina. Pöytiin tuli koristeiksi myös erikokoisia pilttipurkkeja kynttilälyhtyinä, sekä isompia kierrätyslasipurkkeja kukille.

Vasemmalla yläkulmassa näkyy nuo koristellut pilttipurkit ja isompi lasipurkki. Lasipurkin pohjalle laitettiin valkoisia kiviä ja veteen kellumaan germiini. Menu/Ohjelmalaput tulivat pystyyn koivuhalkoihin, joita mun isä meille sahaili.

Häälahja pyydettiin rahana... Se on jotenkin hirveän vaikea pyytää ihmisiltä rahaa, tulee olo, että kerjää. Tärkeintä meille oli saada ihmiset paikalle, se oli paras lahja ikinä. Sen vaan tietää, että ihmiset haluavat muistaa jotenkin (itse ainakin aina haluan). Ei kuitenkaan haluttu, että meille tuodaan lahjaksi tavaraa, sitä on jo aivan riittävästi. Ja koska halutaan päästä yhdessä matkustamaan, tulee raha tarpeeseen. Kaikki lahjarahat säästetään siis yhteiseen matkaan. Matkalle ei päästä nyt heti miehen lomien vuoksi ja pakko myöntää, että ehkä sinne häämatkalle on kiva mennä ihan kahdestaan. Odotellaan vielä hetki, että pojat kasvaa ja voidaan jättää hoitoon useammaksi päiväksi peräkkäin. Ei siis huolta juhlakansa, lahjanne käytetään siihen mitä ollaan toivottu. Varmasti matkasta tulee tännekkin juttua kunhan sinne ensin selviydytään.

Iso kiitos kaikille, jotka olivat tekemässä päivästämme ikimuistoisen, se oli meille erittäin tärkeää. Olette rakkaita.